Työturvallisuus on kaikkien yhteinen asia

Työturvallisuus koskee meistä kaikkia, mutta välillä liian moni luulee olevansa kuolematon, kunnes epäonni osuu omalle kohdalle.

Työturvallisuus ei firman logoa takin selkämyksessä, vaikka aika monessa yrityksessä tilastoidaan vain niiden omille työntekijöille sattuneita tapaturmia. Vastuullisen toimijan tulee kantaa vastuunsa myös siitä, että aliurakoitsijatkin omaksuvat parhaat käytännöt ja saavat työskennellä turvallisesti.Toivottavasti kamalan monessa rakennusliikkeen pääkonttorissa ei juoda kakkukahveja nollan tapaturman johdosta, jos omalta työmaalta on viety aliurakoitsijoiden väkeä sairastuvalle paikattavaksi!

Turvallisella työmaalla jokaisella on lisäksi oikeus terveeseen ilmapiiriin, jossa ei ole tilaa epäasialliselle kohtelulle - ei oman firman mutta ei myöskään muiden organisaatioiden edustajien taholta. Työntekijöiden jaksaminen on keskeinen osa työturvallisuutta senkin vuoksi, että aika harva töissä ahdistunut jaksaa panostaa työturvallisuuteen liittyvien rutiinien noudattamiseen. Työilmapiiristä ja työturvallisuudesta vastaavat voisivatkin entistä useammin yhdistää voimansa ja huolehtia siitä, ettei kummassakaan osa-alueessa ole merkittäviä vuotoja.

Työturvallisuus syntyy vuoropuhelulla ja yhteistyöllä, ei raipaniskuilla tai rangaistuksilla. Toisinaan urakkasopimuksissa on asetettu ilmenneistä työturvallisuuspuutteista tuntuvia sanktioita, joiden tarkoituksena on säikyttää urakoitsijat noudattamaan sääntöjä. Vaikea silti kuvitella, että rankaisemalla saataisiin aidosti parempaa turvallisuuskulttuuria. Liian ankarat sanktiot johtavat pikemminkin siihen, että raportointi havaituista epäkohdista hidastuu ja lakkaa lopulta kokonaan.

Sama tauti tuntuu vaivaavan myös viranomaisten suorittamaa valvontaa, jossa pelottelulla ja syyllisten metsästyksellä on toisinaan turhankin korostunut rooli tehokeinona. Olisiko jossain keksitty jotoimivampi malli?

Teksti: Tomi Rantasaari
LinkedIn: linkedin.com/in/tomirantasaari