Neuvotteluvastuu ja vahingonkorvaukset
Kuvitelkaa tilanne, että uurastatte kuukausia vaativan sopimusneuvottelujen parissa, ja yllättäen toinen osapuoli vetäytyy yhteistyöstä. Tällöin kannattaa muistaa, että kun neuvottelut ovat ehtineet edetä tarpeeksi pitkälle, niistä ei noin vaan vetäydytäkään. Ei ainakaan ilman korvausvelvollisuutta. Sopimusoikeudessa tilanteesta käytetään montaa eri nimitystä, kuten culpa in contrahendo, sopimuksentekotuottamus tai neuvotteluvastuu.
Perinteisestä ajatusmallista uudempaan oikeuskäytäntöön
Nykyisin jo vanhentuneen tulkinnan mukaan ennen sopimuksen syntymistä aiheutetut vahingot tulee korvata, jos toisen osapuolen luottamusta on selkeästi rikottu. Lojaliteettivelvoitteen rikkomuksesta seuraavan korvausvastuun on katsottu tällöin rajoittuvan lähinnä suoriin neuvotteluista aiheutuneisiin kuluihin, joita voisivat olla esimerkiksi matkakulut ja kokoustilojen vuokrat. Sen sijaan laissa ei ole suoraan annettu vastausta siihen, voisiko myös menetetty kate tai sopimuksen tuottama hyöty voi tulla korvattavaksi, jos sopimusneuvottelut katkaistaan hyvien tapojen vastaisesti.
Neuvotteluvastuuta koskeva tulkinta muuttui vuonna 2009, kun korkein oikeus antoi ratkaisunsa sopimusneuvotteluja koskeneessa tapauksessa. Kyseisessä tapauksessa osakeyhtiö oli neuvotellut lähes vuoden ajan kiinteistönomistajan kanssa liiketilojen vuokraamisesta tämän kiinteistöstä, mutta vetäytynyt yllättäen neuvotteluista. Neuvottelut katkaissut osakeyhtiö joutui korvaamaan kiinteistönomistajalle myös menetetyt vuokratulot sekä korvauksen tiettyjen korjausten kustannuksista, koska se oli herättänyt kiinteistönomistajassa perusteluja odotuksia vuokrasopimuksen syntymisestä.
Edellä kuvatun ratkaisun perusteella neuvotteluvaiheen korvausvastuu voi siten nykyisin sisältää korvauksen myös neuvoteltavaan sopimukseen liittyvästä hyödystä, katteesta tai kulukorvauksesta. Vastuun syntyminen kuitenkin edellyttää, että neuvottelut päättävä toiminta on moitittavaa. Jos neuvottelut lopetetaan perustellusta ja hyväksyttävästä syystä, ei korvauksen saamiselle pitäisi olla perusteita. Neuvottelun osapuolilla on sopimusvapauteensa kuuluen myös oikeus olla tekemättä sopimusta.
Neuvotteluvastuun tilanteita
Neuvotteluvastuun ajatellaan usein liittyvän perinteisiin sopimusneuvotteluihin, joissa osapuolet kokoontuvat tumman tammipöydän ääressä kuluttaen neuvottelujen aikana litratolkulla kahvia ja neuvottelutaktisia voimavarojaan. Käytännössä yleisimmät neuvotteluvastuuta koskevat tilanteet voivat liittyä hieman yllättäviin yhteyksiin.
Varsin tavanomainen tilanne, joissa neuvotteluvastuun oppeja on etenkin ulkomaisessa oikeuskäytännössä sovellettu, liittyy julkisten hankintojen keskeyttämiseen. Tällöin osapuolet ovat käyneet kilpailutusprosessin muodossa pitkiä sopimusneuvotteluja, jotka päättyvät tarjoajan kannalta yllättäen.
Jos julkisen hankinnan katsottaisiin keskeytyneen hankintalain vastaisesti, voisiko kyseessä olla neuvotteluvastuu? Ainakin Saksan siviilioikeudessa julkisissa hankinnoissa tapahtuneet lojaliteettivelvoitteen rikkomukset ovat tyyppitapaus neuvotteluvastuusta, ja tämä on kirjattu erikseen lakiin (BGB). Suomessa vastaava tulkinta edellyttäisi tuomioistuimelta melko innovatiivista linjausta, eikä tällaista ennakkotapausta tietääkseni ole vielä ollut.
Toisena erityistapauksena tilanne, jossa neuvotteluvastuu voi tulla yllättäen sovellettavaksi, on kansainvälinen kauppa. Jos osapuolet eivät ole erikseen sopineet sopimusneuvotteluihin sovellettavasta laista tai sen rajoituksista, voi sovellettavaksi tulla esimerkiksi myyjän kotimaan lainsäädäntö, jossa sopimusta edeltävällä neuvotteluvastuulla on pitkät perinteet. Esimerkkinä mainittakoon saksankieliset maat.
Neuvotteluvastuu käytännössä
Jos yritys kokee kärsineensä vahinkoa toisen moitittavan toiminnan takia, ensimmäinen vaihe on toimittaa kirjallinen korvausvaatimus. Jos osapuolten välillä on keskinäistä riippuvuussuhdetta, asiassa voidaan päätyä sopuun. Muussa tapauksessa asia on vietävä oikeuteen tai unohdettava.
Menestyvää liiketoimintaa ei kuitenkaan harjoiteta milloinkaan oikeussalista käsin, joten epävarman kanteen nostaminen vaatii poikkeuksellisen tarkkaa harkintaa.
Jos julkiseen tarjouskilpailuun osallistunut tarjoaja haluaisi vaatia hankintayksiköltä korvausta kilpailutuksen lainvastaisen keskeyttämisen vuoksi, tämä edellyttäisi useiden rinnakkaisten oikeudenkäyntien aloittamista. Päätös hankinnan keskeyttämisestä tulisi saattaa markkinaoikeuden arvioitavaksi, kun taas vahingonkorvausta koskeva kysymys edellyttäisi erillisen korvauskanteen nostamista käräjäoikeudessa. Kynnys kahden rinnakkaisen oikeudenkäynnin käynnistämiseen on varsin korkealla.
Toisaalta jos yritys hankkii materiaaleja tai tavaroita kansainvälisiltä markkinoilta ja haluaa poissulkea mahdollisuuden neuvotteluvastuun soveltamisesta, se voi ratkaista ongelman esimerkiksi neuvotteluja koskevalla (aie)sopimuksella, jossa on sovittu neuvotteluvaiheeseen sovellettavista pelisäännöistä ja kustannusjaosta. Vaikka sopimukseen sovittaisiin noudatettavaksi tietyn maan lakia, neuvotteluvastuuta koskevat säännökset voivat edelleen tulla sovellettaviksi, sillä lähes kaikissa maissa on jonkinlaista neuvotteluvastuuta koskevaa lainsäädäntöä tai oikeuskäytäntöä.
Lopuksi
Neuvotteluvastuu sijoittuu harmaalle alueelle vahingonkorvausvastuun ja sopimusvastuun väliin.
Koska sopimuksia säätelevät lakimme on kirjoitettu pääosin 1920-luvulla, jolloin kaupalliset sopimukset olivat huomattavasti nykyistä yksinkertaisempia, ei pitkällisten ja kalliiden sopimusneuvottelujen käymistä tunnistettu erityistä suojaa vaativaksi osa-alueeksi. Toisin on nykyään, kun neuvotteluja tahkotaan kuukausitolkulla ja niihin voidaan panostaa jopa miljoonia.
Osapuolilla on perusteltu oikeus odottaa, että neuvottelukumppani on sitoutunut prosessiin ja haluaa käytettävissä olevin keinoin tähdätä sopimukseen.
Jos neuvotteluvastuusta herää kysymyksiä, ota ihmeessä yhteyttä Raksajuristin tiimiin, jotta voimme jatkaa keskustelua aiheesta.
Teksti:
Tomi Rantasaari
LinkedIn:
https://linkedin.com/in/tomirantasaari
Lähteet: